Markkinahumua ja pikkukaupungin rauhaa

Uudenkaarlepyyn kauniiseen pikkukaupunkiin kokoontuu kymmeniätuhansia vanhan tavaran ja kirpputorifiilistelyn ystäviä 18.-19.8. - kävijämäärä on moninkertaisesti suurempi kuin kaupungin asukasluku, joka on 7 500. Lähes nelikymmenvuotisen historiansa aikana Juthbackan markkinoilla on käynyt satoja tuhansia innostuneita vierailijoita. Tänä vuonna yleisöön liittyy myös Larsmo-Sven. 

Sven ei ole aiemmin markkinoista ollut erityisen kiinnostunut, mutta Wanhanajan tori ja huutokauppakeisarin visiitti Jaakon päivillä saivat miehen retroinnostuksen heräämään. “Kaikki myyntipaikat on kuulemma varattu, joten valinnanvaraa on luvassa!” Sven iloitsee. Myyjiä onkin ilmoittautunut paikalle runsaat 700: arvokkaita vanhoja aarteita, käsityöläisten tuotteita, kirpputoritavaraa. Tarjolla on tuttuun tapaan huonekaluja, astioita, taloustavaraa, vaatteita, lehtiä, purkkeja ja purnukoita. Onpa joukossa nähty kaupan myös pölypusseja imureihin ja lakritsia makeannälkään. 

Oppaamme Sven tietää, että markkinat käynnistyivät museoautoharrastajien tapaamisista 1970-luvun lopussa. Suomen oloissa mittavat markkinat järjestääkin edelleen Pietarsaaren seudun museoautoyhdistys, Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap. “Aikaa kannattaa paikalla käyneiden ystävien mukaan varata reilusti, ainakin muutama tunti. Markkinat ovat elämys, ei pelkästään kaupantekoa”, Sven jo tietää. Jos välillä haluaa poiketa kaupungille, syötävää saa vaikkapa Mommos Cafesta.

Markkinoilla meno ei laannu illallakaan, Juthbackamarkkinoiden sanotaankin olevan 24 tunnin markkinat, vaikka yöllä toki hiljenee. “Tunnelmaa kehuvat aikaisempien vuosien kävijät, meininki on kuulemma paikan päällä mahtava." Sven jatkaa: "Jos intoa riittää, kannattaa hakeutua Pub FAFiin, kaupungin mukavimmalle terassille paikallisväestöä tapaamaan."

Muualta päin Suomea tuleville ystävilleen Sven aikoo markkinoiden jälkeen esitellä vehreitä maisemia Uudenkaarlepyyn vesitornista, 69 metrin korkeudesta käsin. “Pohjanmaallakin metsää on yllättävän paljon, kun yläilmoista katselee. Kaikki ei suinkaan ole pelkkää tasaista peltomaisemaa.” Samalla voi vesitornin näköalakahvila Panoramassa nauttia lounaaksi suolaisen tai makean vohvelin. “Kahvila on muuten se sama, jossa kirjailija Peter Sandströmin Valkea Kuulas -romaanin päähenkilö pesee kesätyökseen ikkunoita ja haikailee kahvilassa työskentelevän Teresen perään.”

Seuraavaksi vieraspaikkakuntalaisten kanssa poiketaan upouudessa kirjastossa lukemassa lehdet. "Iltapäivällä olisi ollut kiva tutustua Topeliuksen lapsuudenkotiin Kuddnäsiin, joka toimii museona, mutta se on parhaillaan remontissa", pohdiskelee Sven. Sen sijaan vieraiden kanssa piipahdetaan näyttelyyn "Topelius ja ajatus itsenäisyydestä", joka järjestetään Raatihuoneen galleriassa. “Pullakahvit juodaan sillankupeessa 1800-luvun tunnelmaa huokuvassa Brostugassa, Siltatuvassa. Siellä on hyvä rauhoittua markkinavilinän jälkeen."